Mapela -hankkeen ajankohtaiset kuulumiset

2.3.2020

Talvi alkaa olla taittunut ja päivät pitenevät kovaa vauhtia. Samaan aikaan Lieksan Arki Haltuun (Mapela) -hanke alkaa lähestyä loppuaan. Hankkeen toiminta-aika on kulunut nopeasti, ja meillä on ollut ilo olla mukana monen hankkeeseen osallistuneiden nuorten elämässä. Nyt hankkeen loppuvaiheessa on aika tarkastella sitä, mitä hankkeeseen osallistuneet nuoret ovat kokeneet hankkeesta saaneensa. Julkaisemme nuorten kirjoittamia ajatuksia ja kokemuksia heidän luvallaan.

"Aloitin hankkeessa loppukesällä 2019." 

"Ennen hankkeeseen tuloa minulla oli paljon alkoholinkäyttöä, unirytmi oli sekaisin, paniikkikohtauksia, ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mulla oli paljon pelaamista.

Tulin työkkärin kautta mukaan hankkeeseen. Oli aika varattu siellä. Asko (hankeohjaaja) oli mukana siinä ensitapaamisessa. Halusin elämääni muutosta. Askon kanssa juteltiin, siivoiltiin kämppää, käytiin lenkillä ja hiihtämässä.

Mulle ehdotettiin kuntouttavaa työtoimintaa. Ensin se ei innostanut, mutta kun sitten mietin, niin läksin sitten mukaan. Työtoiminnan ansioista alkon käyttöä on nykyisin vaan perjantaina tai lauantaina. Unirytmi on parantunut. Kunto on kohonnut kun ollaan Pirkon (hankeohjaaja) kanssa käyty säännöllisesti kuntosalilla. Kuljen pyörällä töihin ja kestävyys on parantunut. Painoa on tippunut. Olo on parantunut. Olen elämääni nyt tyytyväisempi. Pirkko ja Asko kannusti hyvissä asioissa. Rahankäyttökin on parantunut, kun rahaa ei mene alkoon.” Kirjoittaja: Nuori 21 -vuotta

"Ennen Mapela -hankkeeseen tuloa olin työttömänä ja opinnot oli kesken."

"Tulin Mapelaan soskan kautta. Mulla oli aika varattuna sosiaalityöntekijälle ja hän puhu Mapelasta. Olin avun tarpeessa, mutta en tajunnut sitä aikaisemmin pyytää. Aloitin heti Mapelassa, kun siitä sosiaalityöntekijältä kuulin.

Sain tukea monessa asiassa. Sain myös kesken jääneet opinnot loppuun ja valmistuin viimeinkin ammattiin. Arkielämään on tullut säännöllisyyttä. On ollut hyötyä, kun on saanut jutella ja asioita pois mielenalta. Henkistä tukea arkeen, etten jämähdä paikalleen. Kävimme Pirkon (hankeohjaajan) kanssa useasti uimassa, joka antoi myös virkeyttä elämään. Käytiin yhdessä läpi muutamia tärkeitä paperiasioita
Innostuin hankkeen kautta kuntouttavasta työtoiminnasta. Alkuun olin vain yhden päivän, mutta nyt olen lisännyt päiviä ja meinaan lisätä vieläkin.” Kirjoittaja: Nuori 24 -vuotta

"Asiointiin apua"

”Pirkko (hankeohjaaja) on auttanut minua monissa asioissa esim. Kelalla käymisessä, tukiasioiden selvittelyssä, Te-toimistossa käymisessä, Koululla asioimisessa ja miekkari käynneillä ollut mukana. Ja muissa asioissa missä olenkaan tarvinnut apua tai selvitystä, eikä ole ikinä tarvinnut hoitaa asioita yksin, kun Pirkko on ollut apuna/tukena.

Puolisoni mielestä minä en olisi saanut hoidettua näitä asioita ilman Pirkkoa, eli sanoinkuvaamattoman suuri apu ollut! Harmi kun mapela loppuu, sinusta on ollut niin iso apu!” Kirjoittaja: Nuori 20 -vuotta

”Pääsin Mapela -hankkeeseen sosiaalihuollon järjestämän ryhmän kautta."

Alussa sain hankkeesta apua arkeen. Hankeohjaajan avustuksella ja kannustuksella hain nettilukioon. Toisen hankeohjaajan avulla sain apua päihdeongelmaani ja saavutin raittiuden. Aloin myös käymään alkoholisteille tarkoitetussa tukiryhmässä.

Hankkeessa oli keskiviikkoisin avoin ryhmä ja sain sieltä uusia tuttavuuksia, ja tutustuin vanhaan tuttuuni 10 -vuoden takaa. Aikaa meni ja nyt seurustelemme. En usko, että olisin tavannut nykyistä tyttöystävääni ilman Mapela -hankkeen avointa ryhmää.

Kävin myös hankeohjaajien kanssa monta kertaa uimassa ja kuntosalilla, ja siitä asti olen kaivannut jotain liikunnallista harrastusta elämään. Ilman Mapela -hanketta en tiedä olisinko ajautunut takaisin päihteiden käyttäjäksi. Tajusin, että elämä on parempaa ilma päihteitä.” Kirjoittaja: Nuori 27 -vuotta

”Mapela -hanke oli ensimmäinen auttava taho muutettuani takaisin Lieksaan."

Mapelan -kautta ohjauduin kuntouttavaan työtoimintaan ja miekkarin palveluihin. Mapela on auttanut paljon kuntoutumisen ensi askelten ottamisessa ja arjen hallinnassa. Mapela oli todella matalankynnyksen paikka, jonne oli helppo tulla. Ilman Mapela -hankkeen ja muiden siellä käyvien nuorten tukea olisin todennäköisesti jatkanut todella runsasta pelaamista ja en olisi päässyt normaaliin arkeen kiinni.” Kirjoittaja: Nuori 24 -vuotta

”Ennen Mapelaan tuloa, olin masentunut, ahdistunut ja olin työtön."

"Työkkärissä oli aika varattuna ja siellä työntekijä ehdotti Mapelaa. Tunsin alkuun, että en varmasti tuonne lähde. Loppuen lopuksi päätin tulla kuitenkin käymään, tsekkaamassa paikan. Sain työkkärissä olevasta esitteestä tiedon, että Mapela on syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tarkoitettu paikka. Tunsin olevani tähän ryhmään kuuluva. Jos en olisi lähtenyt mukaan, niin entinen elämä olisi jatkunut ja olisi tullu kaljoteltua ja ahdistuksen määrä olisi vaan lisääntynyt. Krapula olisi päivittäin ja jos olisi edes krapulan puolellekaan kerennyt menemäänkään. Rahatilanne olisi huono ja velkaa olisi ties miten paljon.

Tulin käymään Mapelassa. Olo oli ahdistunut ja jännittynyt. Kaljottelua oli taustalla ja se aiheutti myös sitä ahdistusta. Selvisin ekasta käynnistä. Sovittiin jatkokäyntejä. Krapulan takia en pääsyt muutamalle seuraavalle kerralle tulemaan. Käyntejä jäi väliin, mutta hankkeesta otettiin yhteyttä, että sovitaanko uusi aika. Itse ei silloin tullut ilmoiteltua, etten tule sovitulle käynnille. Heräsin ajatukseen, että näin ei voi jatkua. En voi olla vaan kotona ja kaljotella. Elämään pitää tulla sisältöä ja rytmiä. Se motivoi yrittämään. Pikkuhiljaa opin luottamaan Mapelan ohjaajiin ja pystyimme juttelemaan kaikenlaisista asioista. Sain apua alkoholiongelmaani. Ei ahdistanut niin paljoa, kun sitä ahdistusta ei tarvinnut lääkitä alkoholilla.

Rupesin käymään Mapelassa säännöllisesti. Alkoi kuntouttava työtoiminta. Sovin käyväni kolmena päivänä viikossa ja tuli oltua alkuun sieltäkin poissa. Käymiset vakiintuivat säännölliseksi. Olotila on sen jälkeen helpottunut, kun ei ole tullut otettua alkoa siinnä määrin, mitä ennen. Toleranssikin on laskenut. Jatkossa lisäsin käyntipäiviä neljään. Rahallisestikin on helpottanut, kun päivien lisääminen on tuonut ylläpitokorvauksenakin vähän lisärahaa ja kun rahaa ei ole mennyt viinaan. Kuntouttavan työtoiminnan aikaankin sain puhua asioistani luottamuksella, elämään tuli rytmiä ja sain tehdä oikeita töitä. Tämä motivoi käymään siellä.

Mapelalla on ollut minulle suuri merkitys. Nyt pystyn suunnittelemaan tulevaisuutta eri tavalla. Sain uusia ihmissuhteita. Ahdistus on vähentynyt ja olen saanut itseluottamusta ja rohkeutta monessa asiassa. Pystyn hoitamaan asioitani aivan eri tavalla kuin ennen Mapelaan tuloani. Asiat tulee hoidettua ja ne eivät jää hoitamatta tai roikkumaan. Olen tyytyväinen, että tulin lähteneeksi mukaan.” Kirjoittaja Nuori 28 -vuotta