Tule sellaisena kuin olet – lähde vahvempana itsenäsi

Opiston ovat perustaneet körttiläiset. Olet ehkä niin nuori, ettet muista, millainen oli tyypillinen körttiläinen ihminen. Ehkä vähän vakavan näköinen, mustapukuinen ja harras uskossaan. Körttiläiset eivät perustaneet opistoa levittääkseen uskoaan, vaan siksi, että he uskoivat jokaiseen ihmiseen. He halusivat, että etenkin maaseudun nuorilla olisi paikka, jossa he voisivat saada lisäkoulutusta ja oppia itsenäisiä elämäntaitoja. Löytää itsensä, paikkansa maailmassa.

 

Ajat ovat muuttuneet perustamisajoista, mutta perusasiat ovat säilyneet. Kaikkien mielestä koulu ei ole kivaa. Joidenkin mielestä opiskelu on todella tylsää tai koulu on ollut muutoin kurja paikka. Opiston tehtävänä ei ole vakuuttaa oppilaille, että koulu on kivaa. Sen tehtävänä on sen sijaan auttaa löytämään kiinnostuksen kohteita ja ituja omasta osaamisesta. Samalla voi keksiä kuka olen ja miksi haluaisin tulla.

 

Opisto on sen työntekijöille ja opiskelijoille kuin toinen koti. Siksi täällä saa olla oma itsensä. Kotona voi kertoa asioista, olla pahalla ja hyvällä päällä. Kotona autetaan, tuetaan ja laitetaan rajoja. Meillä ei siis ole vain opettajia, vaan työntekijöitä, joiden kanssa mietitään yhdessä, mihin päin vuoden päästä voi suunnata.

 

Opistomme on paikka, jossa sekä opiskellaan että asutaan. Saat olla omillasi, mutta ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Meillä on ihanat keittäjät, jotka huolehtivat, ettei nälkä yllätä. Opistolla voi myös kokeilla, mitä itsenäinen elämä on. Se tarkoittaa sitä, että voi päättää itse, mitä tekee ja mitä haluaa. Se tarkoittaa myös sitä, että on itse vastuussa tekemisistään. Kukaan ei vahdi, ellei itse vahdi. Pyykit eivät myös peseenny itsestään, eikä ruoka löydä tietään jääkaappiin muutoin kuin itse kaupassa käymällä.

 

Jos et ole ihan varma suunnastasi, ota aikalisä. Tule ja löydä paikkasi. Tässä kylässä, tässä porukassa, omassa elämässäsi.

Janna-Mari Tillonen
Rehtori

 

Opiston historia – kristillisiä arvoja käytännössä


Sodan jälkeen päätettiin, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus saada koulutusta. Kaikki eivät voineet siirtyä maaseudulta kaupunkeihin opiskelemaan, koska perheillä ei tähän taloudellisia mahdollisuuksia. Kansanopistojen malli tuli Tanskasta Suomeen. Opistojen tarjoama koulutus oli mahdollisuus maaseudun nuorille; se oli sivistävää, täydentävää tai ammattiin valmistavaa koulutusta.


Körttiläiset perustivat Lieksan Kristillisen opiston vuonna 1944. Kristillisyys loi vahvan toimintamallin, joka korostaa toisen ihmisen kunnioitusta, kohtaamista ja yhteistä vastuuta yhteisöstä. Sisäoppilaitosmalli on myös tarjonnut nuorille aikuisille itsenäistymisen ja kasvun mahdollisuuden.


Opistojen ammattiin valmentava ja täydentävä koulutus on kautta historian seurannut ketterästi ajan muutoksia, näin myös Lieksan kristillisen opiston toiminta. Karjatalouden ja puukäsitöiden opeista siirryttiin kone- ja metalliopin opintoihin ja myöhemmin sosiaali- ja kasvatusalan, maahanmuuttajien koulutukseen ja perusopetukseen. Opetustoimintaa ja –tarjontaa on ohjannut vahvasti periaate siitä, että opintojen on annettava opiskelijalle tietoja ja käytännön osaamista, jonka avulla voi ottaa seuraavan askeleen eteenpäin.